Pitää välillä päivittää tämä blogi ja ilmoittaa, että hengissä ollaan.
Paljon ei ole ollut aikaa korttien tekemiseen lukuunottamatta Eurajoen Korttitalkoiden tapahtumassa aikaan saatuja tuotoksia. Niistä ei ole kuvia otettuna ja muutenkin ei tapahtumastakaan ole kuvia. Oli todella mukavaa tavata vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin askartelijoihin. Järjestäjille suuri kiitos tapahtuman hyvistä järjestelyistä.
Kuten totesin ei paperiaskartelua ole tullut tehtyä. Aika on rientänyt muutta juttuja tehden. Viikonloput on hyvin tiiviisti vierähtäneet saunamökin rakennuspuuhissa. Siinä sivussa on tullut luettua kirjoja. Viimeksi luin nämä kaksi kirjaa:
Lauren Weisberg: Viime yönä Chateu Marmontissa
"Eksyttyään newyorkilaiseen kapakkaan Brooke huomasi nurkassa pianoa soittavan miehen, jonka hurmaava lauluääni vei häneltä jalat alta. Nyt hän tekee kiireisenä kahta työtä, kun Julian tavoittelee onneaan muusikkona. Brooke itse haaveilee omasta yrityksestä ja perheen perustamisesta, mutta suunnitelmat keskeytyvät, kun Julian saa suuren läpimurtonsa.
Yhtäkkiä Brooke huomaa olevansa muusikkomiehensä seuralaisena salamavalojen räiskeessä Grammy-gaalan punaisella matolla. Yllään hänellä on Valentinon upea iltapuku ja timantteja ainakin vuosipalkkansa arvosta. Kuuluisuus ei kuitenkaan ole niin ihanaa kuin Brooke oli kuvitellut, sillä menestyksellä on hintansa. Julian on yhä poissaolevampi, ja Brooke huomaa oman uransa kärsivän jetset-elämän vaatimusten puristuksissa. Paparazzit eivät tunnu jättävän pariskuntaa rauhaan hetkeksikään, ja pian juorulehdissä julkaistaan ilkeämielisiä juttuja Julianista ja toisista naisista. Brooke joutuu kysymään itseltään, onko uusi elämä todella sellainen, jonka hän itselleen halusi. "
Ihan mukiin menevä kirja, joka ei lukijalta vaadi paljon. Vaikka kirjaa ei mutamaan päivään lukenut niin juonesta sai nopeasti aina kiini.
"Anna Janssonin kymmenes Maria Wern -dekkari vie lukijat kesäiseen Gotlantiin, josta idylli on kuitenkin kaukana.
Vanha gotlantilaismyytti kertoo hääyönään hukkuneesta morsiamesta, joka ilmestyy noutamaan syvyyksiin myös uuden onnen löytäneen miehensä. Myytti herää eloon, kun Visbyn kasvitieteellisestä puutarhasta löydetään juhannusaamuna murhattu, morsiameksi puettu sairaanhoitaja. Epämääräiset havainnot lähistöllä öisin liikkuvasta mustakaapuisesta hahmosta saavat poliisit ymmälleen.
Rikoskomisario Maria Wern saa jutun hoidettavakseen. Tehtävä osoittautuu odotettua vaikeammaksi, kun alkaa näyttää siltä, että veritöiden tekijä ennakoi poliisin jokaisen siirron. Murhaajan pirullinen suunnitelma toteutuu vääjäämättömästi, ja pahuus löytyy lähempää kuin kukaan olisi uskonut ."
Itselleni oli tämä kirjailija oli uusi tuttavuus (tai sitten on niin etten muista lukeneeni aikaisimpia kirjoja) ja täytyy sanoa, että positiivinen tuttavuus olikin. Kirja säilytti alusta loppuun asti salaisuutensa siitä kuka murhaaja on ja mikä näitten julmien tekojen takana piilee. Kirja on lukemisen arvoinen.
Parhailaan luen mielenkiintoista kirjaa:
"Shin Dong-hyuk syntyi pohjoiskorealaisella vankileirillä numero 14 vuonna 1982. Shin kasvoi suljetulla leirillä ja omaksui sen kauheudet ihmisen normaaliksi käyttäytymiseksi. Hän oppi, että elämässä pärjää parhaiten, kun pettää perheensä ja vankitoverinsa. Viisivuotiaana hän joutui seuraamaan, kun hänen oma äitinsä ja veljensä teloitettiin. Shin ei tiennyt mitään leirien ulkopuolisesta maailmasta kunnes hänelle kerrottiin, miltä liha maistuu. Ainaisen nälän ajama 23-vuotias Shin päätti paeta ja pääsi kuin pääsikin ensin Kiinaan ja sieltä Yhdysvaltoihin, missä hän elää nykyään. Shin on tiettävästi ensimmäinen ihminen, joka on päässyt pakenemaan Pohjois-Korean leireiltä. Shinin elämä on sekä uskomaton selviytymistarina että kertomus ihmisen psyyken hämmästyttävästä voimakkuudesta ääriolosuhteissa. Samanlaisia vankileirejä, jollaiselta Shin pakeni, on olemassa Pohjois-Koreassa edelleen, tälläkin hetkellä."
Olen kirjasta lukenut vasta muutaman sivun mutta jo tämä kertoo sen karun todellisuuden missä ihmiset joutuvat elämään Pohjois Koreassa. Olen paljon lukenut natsien ja japanilaisten toisen maailmsodan harjoittamista julmuuksista. Veikkaan, että tämän kirjan luettuani on taas hyvin todistettu miten julma eläin homo sapiens on.
Seuraavaksi siirryn Fifty Shades trilologian ensimmäisen kirjan pariin:
E.L James: Fifty Shades Sidottu" Eroottisen sensaatiotrilogian avaus - tämä on se kirja, josta kaikki puhuvat!
Kokematon opiskelijatyttö kohtaa salaperäisen, viileäkatseisen miljonäärin. Heidän välilleen roihahtaa kiihko, joka mullistaa molempien käsityksen intohimosta.
'Luotatko minuun?' hän kysyy yhtäkkiä. Sitten hän katoaa hetkeksi ja palaa luokseni kädessään hopeanharmaa silkkisolmio. 'Laita kätesi yhteen.'
'Aivan omaa luokkaansa oleva, kuuma kirja-alan ilmiö sekoittaa toisiinsa Twilightin ja naisille suunnattun erotiikan. Jestas! Kirjan lukija saattaa hyvinkin ajaa bussipysäkkinsä ohi.'
Nämä kirjat ovat saaneet todella paljon huomiota. Mielenkiinnolla odotan mitä kansien välistä oikein löytyy.- Entertainment Weekly"
Olen myös aloittanut monen vuoden tauon jälkeen posliinimaalauksen. Nyt vaan pitää palauttaa mieleen kaikki vanhat opit. Tarvikkeet olin säilyttänyt, joten suuria investointeja ei tarvitse suorittaa. Myös valkoista posliinia löytyy kaappien kätköistä. Taas tuli todistettua, että mistään ei kannnat luopua jos vaan tuntuu siltä, että kyllä minä vielä joskus jatkan.
Jatkan myös tutustumista pitsinnypläyksen saloihin. Suuria investointeja lankojen, nypylöiden ja mallien suhteen ei tarvitse tehdä. Tästä on edesmennyt äitini pitänyt huolen. Kunhan vaan saisin viimeisen pakollisen työn tehtyä niin voisin siirtyä nypläämään jotain ihanaa reunapitsiä.
No olen minä myös matkailut ja käynyt ...
Seuraavaksi minut tapaa Loimaan ja Heinolan tapaamisissa.
Sormet kyllä syyhyää päästä askarteluhuoneeseen värittelemään. Ehkä tämä viikonloppu antaa tähän mahdollisuuden aika näyttää.
Mukavaa viikon jatkoa kaikille.
Thank's for visiting this blog
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti